Kurpitsalyhdyn irvistys tuo valoa syksyyn
Kurpitsalyhty on näyttävä koriste ovenpielessä, parvekkeella tai puutarhassa syksyn pimeydessä. Kaiverrettu kurpitsa säilyy suunnilleen viikon, joten jos sellaisen haluaa tehdä halloweeniksi, kannattaa askartelu ajoittaa oikein.
Meillä Suomessa kurpitsa-aika on yleensä hieman aikaisemmin kuin Amerikassa, jossa kurpitsat kerätään juuri sopivasti lokakuun lopulla. Jonain vuosina kaupoissa ei enää ole ollut kurpitsoja lokakuun lopulla.
Kurpitsalyhdyt ovat kehittyneet jopa jonkinlaiseksi taiteenlajiksi. Halloweenin lähestyessä sosiaalisessa mediassa alkaa liikkua kuvia mitä mielikuvituksellisemmista kurpitsapäistä.
Itse olen tyytynyt vinosti hymyileviin kurpitsanaamoihin. Ehkä jokunen hammassärkypotilaalta näyttävä versio on myös tullut kaiverrettua.
Miksi Halloweenina kaiverretaan irvinaamoja kurpitsoihin?
Kurpitsalyhty, eli englanniksi Jack O’Lantern on kotoisin Irlannista, jossa irvinaamoja kaiverrettiin alun perin perunoihin, lanttuihin tai nauriisiin. Irvinaamojen oli alun perin tarkoitus karkottaa kuolleita sieluja, jotka vaelsivat maan päällä pyhäinpäivän tienoilla.
Perinne siirtyi siirtolaisten mukana Yhdysvaltoihin, jossa siitä tuli suosittu pyhäinpäivän aaton perinne. Amerikassa siirtolaiset huomasivat että irvinaamoja oli huomattavasti helpompi kaivertaa kurpitsoihin kuin perunoihin, lanttuihin tai nauriisiin.
Perinteeseen sekoittuu myös myytti pihistä irlantilaismiehestä, Stingy Jackistä, joka huijasi rahaa paholaiselta. Miehen kuoltua paholainen tuomitsi hänet vaeltamaan ikuisesti maan päällä ja kantamaan kädessään palavaa kurpitsalyhtyä.
Miestä alettiin kutsua nimellä Jack-of-the-Lantern tai lyhyesti Jack O’Lantern, lyhdyn mies. Irlantilaiset alkoivat kaivertaa kurpitsalyhtyjä pitääkseen hänet, ja kaikki muut kuolleet sielut pois taloistaan.
Nykyään kurpitsalyhdyistä on tullut someilmiö, jota harrastetaan myös Suomessa. Salon Halikossa on jo muutaman vuoden ajan järjestetty kurpitsatapahtuma, jossa on esillä tuhansia kurpitsalyhtyjä.
Näin teet kurpitsalyhdyn
Kurpitsalyhty tuo mukavasti tunnelmaa ja väriä syksyn harmauteen. Lyhtyä varten tarvitse tietysti kurpitsan. Mitä isompi se on, sitä helpompaa kaivertaminen on.
Kurpitsan sisustan tyhjentäminen rihmastoista on hieman sotkuista puuhaa. Se kannattaa tehdä pihalla, tai levittää alle sanomalehtiä tai jotain muuta suojaa.
Aloita leikkaamalla terävällä veitsellä aukko kurpitsan kannan ympäri. Jos haluat että kurpitsallasi on hattu, leikkaa pala irti vinosti. Näin se pysyy paikallaan kun laitat hatun takaisin.
Kaavi pois siemenet ja rihmasto, jossa siemet ovat kiinni. Voit käyttää lusikkaa, käsiäsi tai vaikka jäätelökauhaa.
Joissain ohjeissa neuvotaan kovertamaan irti myös kurpitsaliha. Riippuu kuitenkin kurpitsasta kuinka kovassa se on, ja kannattaako sitä lähteä irrottamaan.
Mitä puhtaammaksi saat kurpitsan sisustan, sen pidempään se säilyy. Irtonaiset rihmat alkavat nopeasti mädäntyä.
Voit myös huuhdella kurpitsan sisuksen etikalla, jolloin se säilyy hieman pidempään. Kurpitsa säilyy noin viikon, kun sen säilyttää viileässä.
Helpoiten kurpitsan kannen saa leikattua poralla. Tarvitset lisälaitteen, jolla tehdään reikiä. Poraamalla kannen surauttaa irti parissa sekunnissa. Tällöin et kuitenkaan voi laittaa kurpitsalle enää “hattua”, sillä hatun reunoista tulee suoria.
Kurpitsansiemenet voi kerätä erikseen ja paahtaa uunissa. Niistä kannattaa erotella rihmasto ennen paistamista. Paahdetut siemenet ovat ihan kelpo naposteltavia.
Lopuksi piirrä tussilla kurpitsallesi silmät ja suu. Leikkaa aukot viivoja pitkin. Valmista! Tarvitaan enää vain kynttilä sisälle.
Varsinkin isoille kurpitsoille voi laittaa “hatun” takaisin päähän, kun sytytät kynttilän. Mitä pienempi kurpitsa on, sitä todennäköisemmin kynttilä alkaa polttaa hattua, jolloin kurpitsa alkaa käryämään.
Itse olen jättänyt viimeisimmistä kurpitsoista hatut pois. Tällöin kynttilän valo näkyy myös ylhäältäpäin.
Mitä mieltä olet? Pitäisikö kurpitsan hymyillä vai irvistää?
