Kuninkaallinen puutarha ja villejä papukaijoja: The Savill Garden
The Savill Garden on yksi suosikkipuutarhoistani, ja siihen on monta syytä. Puutarha on hieno ja hyvin hoidettu, sillä se kuuluu yhtenä osana kuninkaalliseen Windsor Great Park -puistoalueeseen.
Savill Gardenissa on myös vilkas ja viihtyisä kahvila, jossa voi seurata englantilaisia koiriensa kanssa juomassa teetä reippaan kävelyretken jälkeen.
The Savill Garden on sekä puutarhaihmisten että ulkoilijoiden suosiossa, eikä ihme.
Puutarhan vieressä on Windsorin puistoon kuuluva Virginia Waterin ulkoilualue sekä The Valley Garden, metsäinen puistoalue, jossa voi keväisin käydä ihailemassa magnolioita, atsaleoita ja alppiruusuja.
The Savill Gardenista pääsee myös kävelemään puistoalueiden läpi aivan Windsorin linnan edustalle. Monet parkkeeraavat The Savill Gardeniin, käyvät kävelyllä ja juovat sen jälkeen teetä puutarhan kahvilassa, tai syövät tuhdin lounaan.
Kävelyreittejä pitkin matkaa Windsorin linnan edustan The Long Walk -puistoon on kolmisen kilometriä. Reitin varrella saattaa nähdä vilauksen puiston kuuluisista peuroista, joita elää villinä puiston alueella.
Olemme käyneet Savill Gardenissa usein, ja joskus tuntuu että kahvila on suositumpi kuin itse puutarha. Se on kyllä viihtyisä keidas, jossa on kiva juoda kupponen kaakaota.
Puutarha on kuitenkin myös itsessään hieno kokemus. Se on suunniteltu sitä silmällä pitäen, että aina löytyy jotain mielenkiintoista nähtävää, oli vuodenaika mikä tahansa.
The Savill Gardenissa on väriä ympäri vuoden
The Savill Garden on oma kokonaisuutensa, joka on erotettu muusta Windsorin linnan puistoalueesta. Alun perin se on rakennettu perinteiseksi englantilaiseksi maisemapuutarhaksi.
Vuosien varrella istutuksia ja erilaisia alueita on lisätty, ja nykyään Savill Gardenista löytyy paljon eri puolilta maailmaa tuotuja puita ja pensaita.
Puutarhassa on erilaisia alueita spiraalin muotoisesta ruusutarhasta aina Uuden Seelannin puutarhaan, kevätmetsään, kesäpuutarhaan ja talvimetsään.
Aurinkoisena marraskuun päivänä puutarhasta ei ainakaan puutu väriä. Vastaan tulevan lammen rannalla on oikea värien ilotulitus. Kirkkaansinisen taivaan värit heijastuvat lammen pinnasta ja saavat myös alkavan ruskan hehkumaan.
Lammella uivat sorsat ovat selvästi tottuneita valokuvaamiseen. Suurin osa kävijöistä pysähtyy lammen ylittävälle sillalle ottamaan kuvia hienoista näkymistä ja vedessä uiskentelevista sorsista.
Marraskuussa The Savill Gardenin kukkapenkeissä on vielä sitkeitä kukkijoita. Jättiverbena täyttää kokonaisen kukkapenkin muotopuutarhassa ja sen sirot kukat kurottavat kohti aurinkoa.
Viereinen penkki on istutettu täyteen erilaisia salvioita. Niiden kukat ovat täynnä mehiläisiä etsimässä mettä. Salviapenkin vieressä ilman täyttää vieno surina.
Villejä papukaijoja puiden latvustoissa
Puutarhassa on paljon vanhoja, upeita puita, jotka on istutettu satoja vuosia sitten. Metsässä kävellessä voi kuulla eksoottisia linnunääniä.
The Savill Gardenissa puiden latvustossa asuu villiintyneitä papukaijoja, joita ihmiset ovat vuosien saatossa päästäneet vapaaksi. Niitä harvemmin näkee, mutta niiden ääntelyn kuulee selvästi kun ne lentevät oksien suojassa.
Näitä pieniä vihreitä papukaijoja, aratteja, on muissakin puistoissa ja puutarhoissa ympäri Lontoota. Joidenkin arvioiden mukaan villejä aratteja on Lontoon alueella nyt jo kolmisenkymmentä tuhatta.
Niiden leviämiseen liittyy erilaisia tarinoita ja urbaaneja legendoja.
Joidenkin tarinoiden mukaan ensimmäiset papukaijat pääsivät vapaaksi Katharine Hepburnin ja Humphrey Bogartin filmatessa elokuvaa Lontoossa vuonna 1951.
Toisen tarinan mukaan ensimmäiset linnut päästi vapaaksi kitaristi Jimi Hendrix vuonna 1968.
Kolmannen mukaan ensimmäiset papukaijat pääsivät vapaaksi, kun murtomiehet ryöstivät laulaja George Michaelin asuntoa joskus 1990-luvulla.
Jostain syystä lontoolaisten mielissä lintujen leviämiseen näyttää aina liittyvän julkkiksia. Selvitysten mukaan ensimmäiset villinä pesivät papukaijat nähtiin kuitenkin Etelä-Lontoossa jo 1930-luvulla.
Todennäköisempää onkin että lintuja on päästetty vapaaksi jo pidemmän aikaa. Puistojen määrän lisääntyessä ja ilmaston lämmetessä linnut ovat levinneet yhä laajemmalle Lontoon ympäristöön.
Jotain uutta joka vuosi
Ensimmäisen kerran olimme The Savill Gardenissa käymässä helteisenä kesäpäivänä. Tuona vuonna mieleen jäi kahvilarakennuksen eteen kylvetty jättimäinen niitty luonnonkukkineen.
Se surisi mehiläisistä ja kaikenlaisista öttiäisistä, jotka etsivät kukista mettä. Taustalla näkyi kahvilarakennuksen vaikuttava, kaareva katto.
The Savill Gardenissa pyritäänkin siihen, että puutarhassa on jotain uutta joka vuosi.
Talvella siellä loistavat värilliset puiden rungot ja pensaat. Keväällä puutarha on täynnä atsaleoja, alppiruusuja, magnolioita ja narsisseja.
Kesällä puutarhan kohokohta on spiraalin muotoinen ruusutarha. Sitä pääsee ihailemaan myös sillalta, joka on rakennettu tarhan päälle.
Englantilaiseen tapaan The Savill Gardenin yhteydessä on myös taimimyymälä, jossa myydään sesongin mukaisia taimia ja erilaisia puutarhatarvikkeita.
Kahvilan vieressä on iso lahjatavarapuoti, josta löytyy kaikkea kekseistä ja kakuista sisustustavaroihin ja astioihin.
Miten löydän perille?
The Savill Garden on osa Windsorin linnan puistoa, mutta erillinen puutarha sisäänpääsymaksuineen. Matkaa Windsoriin on autolla ajaessa noin kahdeksan kilometriä. Lontoosta Windsoriin pääsee esimerkiksi junalla Paddingtonin asemalta. Windsorista Savill Gardeniin pääsee taksilla. Matka kestää 15-20 minuuttia.
The Savill Gardenista on Heathrown lentokentän viitosterminaaliin noin 12 kilometriä. Ajomatka kentältä kestää parikymmentä minuuttia. Puutarha ja sen kahvila ovat mukavia paikkoja aloittaa Englannin-vierailu!
Täältä löydät puutarhan aukioloajat
Täältä löydät lisää puutarhavierailuja
