Joulun hauskin lahja oli yhdessä puhallettu
Tänä vuonna sain joululahjan jo hyvissä ajoin ennen joulua. Koska koronan vuoksi sosiaalinen kanssakäyminen ja kaikki tapaamiset ovat viime aikoina jääneet vähiin, päätti mies antaa perheelle yhteisen joululahjan. Jotain, mitä tekisimme yhdessä koko perheen voimin. Osoittautui että se oli myös joulun hauskin lahja.
Lahja sinänsä oli pieni yllätys. Mies oli varannut meille lasinpuhalluskurssin Fiskarsin ruukkikylässä.
Hän oli ollut kokeilemassa lasinpuhallusta vuosia sitten, ja yllättynyt siitä kuinka palkitsevaa ja hauskaa se oli.
Emme ole erityisen taiteellinen perhe, mutta lasimestarin ohjauksella meistä kaikista kuoriutui pieni taiteilija.
Saimme valita haluammeko kokeilla perinteisen vaasin, lasisen karahvin, lasisten joulupallojen tai pienen paperipainon tekemistä.
Kaikilla oli pienen miettimisen jälkeen näkemys siitä minkälaisen esineen he halusivat puhaltaa.
Sitähän se on, taiteellisuus. Näkemys siitä mihin pyrkii ja kokemusta toteuttaa se. Jälkimmäiseen saimme tietenkin apua.
Iltapäivän aikana syntyi kolme erilaista vaasia, kaksi lasista pingviiniä ja yksi lasilintu.
Lasinpuhallus on ilman muuta jotain, jota voisin kokeilla toisenkin kerran.
Tärkeintä oli kuitenkin että vietimme koko perheen voimin mukavan sunnuntaipäivän kiireettömästi yhdessä, ja jokainen pääsi kokeilemaan kykyjään lasinpuhalluksessa.
Lasimassa venyy niin pingviiniksi kuin vaasiksi
Kuuma lasimassa on yllättävän muotoutuva materiaali. Sitä voi venyttää ja muotoilla kunhan pysyy tarpeeksi kuumana.
Ensimmäisenä lasinpuhaltajan on saatava nostettua oikea määrä sulaa lasia uunista puhallusputken päähän.
Sulaa lasimassaa sisältävän uunin lämpötila on yli 1 000 astetta, joten jätimme toimenpiteen suosiolla lasimestarimme Reima Maarosen tehtäväksi. Häneltä se sujui yli 40 vuoden kokemuksella.
Lasimassa on yli 1 000-asteista. Lasikuplaa kiepautetaan välillä muotissa.
Kun lasimassa on puhallusputken päässä, siihen aletaan puhaltaa ilmaa. Kuplaa kasvatetaan hitaasti ja aina välillä lasimassa kuumennetaan uudelleen.
Muotoa lasimassa saa kun sitä pyöritellään ilmassa ja erilaisissa muoteissa. Lasinpuhaltajan täytyy tietää kuinka ohueksi lasimassa voi venyä ja kuinka paljon sitä saa venyttää ennen kuin se menee rikki.
Lasipingviini tai -lintu taas syntyy vetelemällä lasimassasta pihdeillä ulokkeita ja heiluttelemalla lasia niin että massasta syntyy erillinen pää.
Pingviini saa silmät. Miten monta jalkaa pingviinillä olikaan?
Vaasien ja karahvien pohja taputellaan tasaiseksi, pintaa kiillotetaan liekittämällä ja lopuksi lasi laitetaan “viilenemään” noin 500-asteiseen uuniin.
Lasin jäähtyminen kestää useita tunteja, joten esineitä voi koskettaa vasta seuraavana päivänä.
Meille maallikoille lasinpuhallus oli kuin outo rituaali, jossa piti tietää miten puhallusputkea milloinkin pyöritetään ja mitä seuraavaksi tehdään. Vie varmasti paljon aikaa oppia kaikki tekniikat ja kikat.
Saimme lopulta itse tekemämme pingviinit ja vaasit jouluaattona lahjapaperiin käärittynä. Kaikki ovat hienoja, ja kaikkia tullaan varmasti käyttämään.
Itse halusin tehdä vedenvihreän pienen maljakon, johon voi laittaa puutarhasta haettuja kukkia. Näin jouluna siinä on ollut yksittäisiä jouluruusun oksia.
Opastuksen lomassa Maaronen kertoili kuinka hän itse aloitti lasinpuhalluksen 16-vuotiaana Nuutajärven lasitehtaalla ja minkälaista oli kisällinä silloisten lasimestarien ja suunnittelijoiden opissa.
Lasinpuhaltajien määrä on noista vuosista ikävä kyllä laskenut. Automaatio ja halpatuotanto ovat tehneet lasinpuhalluksesta aikaisempaa uhanalaisempaa. Täytyy toivoa että taidelasin puhalluksella ja pienillä lasistudioilla on kuitenkin tulevaisuus Suomessa.
Lisää ideoita ja inspiraatiota täältä
